Ihminen on monin tavoin riippuvainen maankamaran mineraalisista luonnonvaroista. Esimerkiksi tavallisen kannettavan puhelimen valmistamiseen tarvittavien metallien saamiseksi tarvitaan 20 eri kaivosta. Rakennukset, tie- ja rautatieverkosto, energiansiirtoverkko, kulkuneuvot, tietokoneet, puhelimet, korut, lasi, posliini jne. valmistetaan kallioperästä saatavista mineraalisista raaka-aineista. Lisäksi mineraalisten lannoitteiden merkitys ruoan tuotannolle korostuu jatkossa maailmanlaajuisesti. Seuraavassa on lyhyesti esitelty Suomen kallioperän mineraaliset luonnonvarat, jotka kuuluvat strategiatyön aihepiiriin.
Kallioperässä esiintyvää luonnollista metallien rikastumaa kutsutaan mineralisaatioksi. Jos rikastuma on taloudellisesti kannattavasti hyödynnettävissä, siitä käytetään termiä malmi. Metalliesiintymien kannattavaan hyödyntämiseen vaikuttavat monet seikat, kuten metallien maailmanmarkkinahinnat, malmin metallisisältö, metallin irrottamisen kustannukset, esiintymän maantieteellinen sijainti, lupa-asiat, alueen poliittiset olot ja monet muut seikat.
Suomen kallioperässä on mahdollisuuksia useiden metallien taloudelliseen hyödyntämiseen (ts. malmien). Aikojen kuluessa maastamme on louhittu rauta-, kromi-, kupari-, nikkeli-, sinkki-, kulta-, vanadiini-, titaani-, lyijy-, koboltti-, hopea-, wolframi- ja molybdeenimalmeja sekä harvinaisia maametalleja (lantaani ym.) sisältävää malmia. Koelouhinnan kohteena ovat lisäksi olleet uraani, platina ja palladium. Näitä kaikkia on mahdollista löytää lisää. Potentiaalia on myös niin sanotuille korkean teknologian metalleille, jotka ovat välttämättömiä useimmissa jatkuvasti yleistyvissä uuden teknologian laitteissa (kännykät, sähkömoottorit, litteät näytöt, aurinkokennot, jne). Tällaisia metalleja ovat mm. niobi, tantaali, indium, gallium, germanium, skandium ja harvinaiset maametallit.
Teollisuusmineraaleihin kuuluvat laajasti ottaen kaikki mineraalit ja kivilajit, joilla on teollista käyttöä lukuun ottamatta metallisia malmeja, mineraalisia polttoaineita ja jalokiviä. Suomen kallioperä on metallisten malmien tapaan monipuolisesti otollinen uusien esiintymien löytämiselle.
Teollisuusmineraalien hyödynnettävyys perustuu niiden fysikaalisiin tai kemiallisiin ominaisuuksiin ja niitä käytetään ihmisille jokapäiväisten ja usein välttämättömien tuotteiden kuten elintarvikkeiden, vaatteiden, lääkkeiden, rakennusaineiden, lannoitteiden, astioiden, paperin, muovin, kosmetiikan, elektroniikan ja puhtaan juomaveden ym. valmistuksessa.
Teollisuuskiviksi kutsutaan kiviä, jotka sellaisenaan murskattuna ja jauhettuna ilman erityistä rikastusprosessointia kelpaavat esimerkiksi vuorivillan tai sementin raaka-aineeksi. Teollisuuskiveltä vaadittavista ominaisuuksista tärkein onkin kiven oikea kemiallinen kokonaiskoostumus.
Kiviaineksella tarkoitetaan sekä kallioperästä murskaamalla saatua materiaalia että irtainta kallioperän päälle kerrostunutta kiviainesta (ts. maa-ainekset kuten hiekka ja sora). Jälkimmäisestä voidaan tuottaa myös murskeita murskaamalla maa-aineksen sisältämiä kiviä.
Suomen hiekka- ja soravarat ovat jakautuneet melko tasaisesti koko maan alueelle. Maa-ainesten kulutus on kuitenkin keskittynyt kasvukeskuksiin. Harjujen ja reunamuodostumien maa-aineksien hyödyntämistä rajoittaa suojelu ja muu maankäyttö. Usein laadultaan parhaat maa-ainespaikat ovat myös tärkeitä pohjavesialueita. Käytännössä suurilla kulutusalueilla on pula laadukkaasta maa-aineksesta, ja sen takia kuljetusmatkat ovat kasvaneet taloudellisuuden ja ympäristön kannalta liian suuriksi.
Suomen geologisesti vaihteleva peruskallio tarjoaa runsaasti korkealaatuisia kalliokiviaineksia erilaisiin käyttötarkoituksiin. Käyttökelpoiset kiviainekset eivät kuitenkaan ole jakautuneet kallioperässämme tasaisesti, ja esimerkiksi laadukkaista asfalttikiviaineksista on monilla liuskekivialueilla pulaa, kun taas graniittialueilla niistä on paikoin jopa ylitarjontaa.
Kiviainesten pääasialliset käyttökohteet ovat karkeasti jaoteltuna tienrakennus, jonka osuus on puolet, asfaltti (10 %), betonituotteet (10 %) sekä talonrakennus (15 %). Kiviaineksia (soraa, hiekkaa, kalliomurskeita ja -louheita) käytetään maassamme reilut 100 miljoonaa tonnia vuosittain.
Lähempiä tietoja aiheesta
- GTK www-sivut kiviaines
- GTK www-sivut maa-aines
- Infra Ry www-sivut
Luonnonkivellä eli toiselta nimeltään rakennuskivellä tarkoitetaan rakentamiseen käytettävää kiveä, joka louhitaan kalliosta isoina kappaleina ja sen jälkeen jalostetaan mekaanisesti, esimerkiksi sahaamalla ja kiillottamalla lopputuotteiksi (mm. ulko- ja sisätilojen laatat, reunakivet, nupu- ja noppakivet). Kiveä käytetään myös sisustuksen yksityiskohtina, takkoina, pöytälevyinä ja pienesineinä sekä julki- ja ympäristörakentamisessa.
Suomen kallioperä tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet luonnonkivituotannolle ja hyödynnettäviä esiintymiä löytyy ympäri maata. Kallioperämme geologisesta historiasta johtuen nuoret pehmeät kivilajit ovat kuluneet aikojen mittaan pois ja jäljelle ovat jääneet kestävät kivet, joita voidaan hyödyntää rakennuskivenä.
Lähempiä tietoja aiheesta löytyy seuraavista linkeistä
- GTK www-sivut
- Kiviteollisuusliitto www-sivut